CHINCHILLA

Chinchilla on Andien vuoristosta peräisin oleva hämäräeläin joka on saanut nimensä chinca-intiaaneilta jotka hyödynsivät chinchilloja ravintoon ja turkiksiin 1400-luvulle saakka. 1800-luvulla chinchilla oli metsästetty melkein sukupuuttoon, mutta nykyisin ne ovat rauhoitettuja. 

Chinchilla on suhteellisen pitkäikäinen lemmikki, sillä terveenä ja hyvin hoidettuna se saattaa elää 20-vuotiaaksi, joskin keskimääräinen elinikä on noin 15-18 vuotta.

ULKONÄKÖ:

Chinchillan ruumis on noin 30cm pitkä ja häntä on 15cm pitkä. Aikuinenkin normaalipainoinen chinchilla painaa vain suunnilleen 500-800g. 

Chinchillan pää ja silmät ovat suurikokoiset, mutta korvien koko saattaa vaihdella. Korvat ovat kuitenkin aina pyöreät. Chinchillojen eturaajat ovat lyhyet ja pienet, ja takajalat ovat pidemmät. 

Chinchillan karvapeite on ainutlaatuinen, sillä yhdestä karvatupesta voi haarautua jopa 80 karvaa. Turkki on siis todella tiheä ja koostuu kahdenlaisista karvoista: niin sanotuista normaaleista karvoista ja peitekarvoista. 

Chinchillojen yleisin väri on standard. Muita värejä ovat mm. Beige, blond, black velvet, black pearl, brown velvet ja muita.

Standard-värinen chinchilla (kuva)

HOITO JA HÄKKI:

Lemmikkinä elävää chinchillaa pitäisi ruokkia kuivalla heinällä ja chinchillapelleteillä ja raikasta vettä tulisi olla koko ajan saatavilla. Tuore tai rasvainen ravinto ei sovi chinchilloille. 

Chinchillan turkkia ei saa pestä vedellä, vaan eläimen pitäisi antaa kylpeä hiekassa noin kolmesta kuuteen kertaan viikossa. Hyväkuntoista turkkia ei välttämättä tarvitse sen suuremmin kammata tai harjata, mutta karvanvaihdon aikaan turkkia kannattaa siistiä. Chinchillan karvanvaihto tapahtuu muutaman kuukauden välein. 

Chinchillaa ei voi pitää vapaana koko aikaa, mutta se pitäisi päästää juoksentelemaan vapaana huoneistossa rajatussa, turvallisessa ympäristössä mahdollisimman usein. Chinchillaa ei saa jättää vapaaksi ilman valvontaa. 

Luonnollisin vaihtoehto chinchilloille olisi 2 chinchillaa samassa häkissä. Jos häkissä on 1-2 chinchillaa häkin pohjapinta-alan tulisi olla vähintään noin 0,4m2 ja korkeuden vähintään 70cm ja siellä pitää olla tarpeeksi virikkeitä. Häkkiä ei saa sijoittaa patterin viereen tai auringon paisteeseen, sillä chinchilloille sopiva lämpötila on noin +15-+20°C eikä ilman kosteus saisi ylittää 50%.

Chinchillahäkki (kuva)

LUONNONVARAISUUS:

Chinchillat ovat alun perin kotoisin Andien vuoristosta, mutta nykyisin niitä elää luonnonvaraisina vain Chilen keskiosissa. Chinchillat ovat luonnossa hyvin uhanalaisia. 

Luonnossa chinchillat elävät kallioiden ja kivien koloissa. Niiden luontaisia vihollisia ovat esimerkiksi haukat, haisunäädät ja kissaeläimet. Luonnonvaraisten chinchillojen koostuu pääasiassa kasvien eri osista. 

LISÄÄNTYMINEN :

Chinchilla tulee sukukypsäksi noin 3-7 kuukauden ikäisinä ja aikaisin astutusikä on noin 10-12 kuukautta. Tiineys kestää lähes poikkeuksetta 111 päivää ja poikueessa on useimmiten 1-3 poikasta. Ihmisten käsittelyssä chinchillat vieroitetaan emosta noin 60 vuorokauden ikäisenä. 

Pariskuntien väreilläkin on väliä, sillä esimerkiksi kahdella valkoisella tai kahdella velvet-värisellä chinchillalla ei saa teettää poikasia, sillä yhdistelmissä esiintyy suurella todennäköisyydellä sikiön kehityshäiriöitä ja sikiöiden ja poikasten kuolemia.

- Jonna

Shetlanninlammaskoira

Shetlanninlammaskoirat ovat pieniä, iloisia sekä aktiivisia ja sen takia ne sopivatkin hyvin sekä perhe-, näyttely- että harrastuskoiriksi.

Ulkonäkö

Vaikka shelteillä on pitkä ja tuuhea karva, se ei takkuunnu tai likaannu helposti, joten sitä on helppo hoitaa. Shelttien turkki on pehmeä ja sileä. Shelttien kuono on suippo, häntä kaareutuu alaspäin ja silmät ovat mantelinmuotoiset joko mustina, ruskeina tai sinisinä. Korvien kuuluisi rotumääritelmän mukaan taittua hieman päistä.

Väritys

Shelteillä hyväksytään värityksistä vain soopeli, kolmivärinen, blue merle, mustavalkoinen ja musta punaruskein merkein. Valkoiset merkit ovat shelteillä toivottuja, mutta niitä saa esiintyä vain otsassa, kaulurina, jaloissa, hännän päässä sekä rinnassa.

Luonne

Sheltit ovat lempeitä ja kiintyvät nopeasti perheenjäseniinsä. Vieraita kohtaan ne voivat olla varautuneita. Niitä on helppo kouluttaa sillä ne oppivat nopeasti uusia asoita. Rotu on myös herkkähaukkuinen.

Shetlanninpaimenkoira Jeppe

Kaverini sai noin kuukausi sitten shelttipennun. Pääsin mukaan hakemaan sitä. Kun haimme sen Kaunissaaren kennelistä, se oli vasta 7 ja puoli viikkoa vanha.  Koira sai nimen Jeppe. Jeppe on väritykseltään mustavalkoinen. Luonteeltaan se on hyvin vilkas, leikkisä ja aktiivinen. Jeppe on nyt 12 viikkoa vanha.

- Julia

                                            Marsuni

Ravinto

Marsut ovat kasvinsyöjiä, tarkemmin ruohokasvien syöjiä, mistä syystä niiden ruoan ei tulisi sisältää eläinperäisiä tuotteita, kuten kananmunaa.Lemmikkimarsujen tärkeimmät ruoka-aineet ovat hyvälaatuinen kuivaheinä ja raikas vesi.Marsujen ruokintaan kuuluu usein myös heinää runsaammin energiaa, proteiinia ja hivenaineita sisältävä pellettiruoka, joka on tärkeä lisä muun muassa nuorille ja tiineille marsuille.

Häkki

Marsun häkin tulee olla riittävän suuri, asetuksenmukaan ensimmäistä marsua kohden 0,3 neliötä ja jokaista muuta laumassa asujaa kohti 0,15 neliötä lisää tilaa, mielellään kuitenkin vähintään 120 × 60 cm kahdelle marsulle. Häkissä elävän marsun tulisi voida jaloitella häkin ulkopuolella runsaasti, ja häkkiin tulisi lisätä erilaisia virikkeitä. Häkin tärkein sisustuselementti on muiden marsujen seura
Lisäksi häkissä pitää olla saatavilla hyvälaatuista heinää ja vettä.

Elinikä ja lisääntyminen

Marsujen elinikä on keskimäärin 5-7 vuotta, yleensä enintään 9 vuottaSatiinimarsujen elinikä on keskimäärin lyhyempi. Vanhimmat marsut ovat eläneet yli kymmenvuotiaiksi, maailman vanhin marsu 14-vuotiaaksi.
Naaraat tulevat sukukypsiksi 4–6 viikon ikäisinä ja urokset 5-8 viikon ikäisinä. Marsun tiineys kestää 63-69 vuorokautta ja poikasia syntyy yleensä 1-6 kerrallaan. Pienempi poikue syntyy yleensä aiemmin kuin suuri. Poikaset ovat kehittyneitä ja painavat 50-110 grammaa.Marsu ei rakenna pesää, ja synnytyksen alku on huomaamaton.
'

Ääntely

Marsut ääntelevät keskenään lähes jatkuvasti. Niillä on laaja valikoima erilaisia ääniä, joita ihminen voi oppia hyvinkin helposti ymmärtämään.
Kuikuttamalla marsu vaatii hoitajaltaan huomiota silittelyn ja etenkin ruoan muodossaNe oppivat nopeasti yhdistämään esimerkiksi jääkaapin oven avaamisen ja vihannespussin rapinan ruokaan ja päästelevät kovaäänisiä "uii"-huutoja kuullessaan ruokaan viittaavia ääniä. Hätääntynyt alistuva marsu ääntelee dominoivan yksilön lähelle jouduttuaan nopeasti toistaen kui ui ui.Kovaääninen vinkaisu tai kiljahdus on varoitusääni.

emilia

Lunni

Lunni

Koko ja ulkonäkö:

Juhlapukuisen lunnin höyhenpeite on mustavalkoinen, nokka tukeva, mutta ohut. Lunnin pituus on 28–34 cm, siipien kärkiväli 50-60 cm ja paino keskimäärin 400-500 g. Sen jalat on oranssit. Poikasella yksivärinen nokka ja se on harmaa.

Levineisyys:

Pohjois-Euroopassa Atlantin ja Jäämeren rannikoilla.

Islannissa, Grönlannissa, Pohjois-Amerikan Itärannalla.

Eteläisimmät lunnit ovat Englannissa ja Ranskassa.

Lisääntyminen:

Lunnit kaivavat pesäkolonsa itse. Sen koko on keskimäärin 1.5m. Pari käyttää samaa pesää vuodesta toiseen. Naaras munii yleensä vain yhden munan. Muninnan ajankohta vaihtelee alueittain, Islannissa ja Pohjois-Norjassa se on touko-kesäkuussa.Haudonta kestää noin 40 päivää.



Ravinto:
Selkärangattomia, merikaloja ja äyriäisiä.

By:Juha

Meidän pihapiirin lintujen kevät

Ensin huomasin huhtikuun alussa pikkuvarpusen, joka istuskeli toisen pöntön lähettyvillä. Se kävi joitakin kertoja sisällä pöntössä ja huomasi ilmeisesti linnunpöntön olevan vapaana. Pikkuvarpunen alkoi kantaa sisälle pesärakennusaineita, kaiken laisia heiniä sekä sammalta.

Pikkuvarpunen

Jo muutamien päivien päästä bongasin kaksi pikkuvarpusta istumassa pöntön orrella. Päättelin niiden olevan pari. Pikkuvarpuset jäivät asumaan pönttöön ja naaras melko varmasti munii pian, ellei olisi jo muninutkin. Olen mahdollisesti saattanut nähdä pikkuvarpusen poikasen, mutta en ole varma. Täytyy jatkaa tarkkailua.

Pikkuvarpuspari 

Samoihin aikoihin, kun pikkuvarpunen tutki pönttöä, talitiainen tuli myös katselemaan samaa pönttöä. Ajattelin, että nyt pikkuvarpunen häädetään pois. Talitintti kuitenkin huomasi pöntön olevan varattu eikä alkanut haastaa riitaa, vaan siirtyi suosiolla naapuriin. 

Talitiainen

Niimpä talitiainenkin kantoi pönttöönsä tavaraa ja vähän ajan kuluttua ilmestyi paikalle tyttöystävänsä kanssa. Talitiaisnaaraan tunnistaa vaaleamman keltaisesta vatsasta kuin koiraan vatsa. Siitä tiesin, että pesänrakentaja oli ollut koiras. 

Talitiainen

Talitiainen

Lisäksi meidän pihapiirissä liikkuu mm. punarinta, jonka olen nähnyt vain pari kertaa. Mustarastas laulaa paljon korkean koivun latvassa yrittäen hurmata puolisoa.

 Räkättirastaiden ruuan hakuun olen kiinnittänyt myös huomiota; ne hyppelehtivät nurmikolla ja sitten laittavat välillä päänsä sivuttain lähelle maata kuin kuunnellakseen maan alta kuuluvaa kuhinaa. Lopuksi ne nappaavat juuri oikeassa kohdassa madon suuhunsa. 

Kirjosiepotkin ovat ilmeisesti tulossa Suomeen, meidän lähipiirissä olen nähnyt

kirjosiepponaaraan. 

Lisäksi täällä liikkuu mm. keltasirkkuja, sepelkyyhkyjä, sinitiaisia, västäräkejä sekä käpytikkoja. ☺

Sinitiainen 

Punarinta

-Maria  :)